Monesti kuulee puhuttavan siitä, miten vammaisuuteen tulisi suhtautua ?
Oleellista on ymmärtää, että vammaisuus ei ole mitenkään ihmeellistä. Se on osa ihmistä. Ihmisillä on ominaisuuksia, joille ei voi mitään kuten heikentynyt näkö, tai vasenkätisyys. Vammaisuuden laskisin näihin. Sama tapa, jolla suhtautuu itselleen tutuksi tulleisiin asioihin, toimii vammaisuuden kohdalla, rennolla otteella ilman että miettii liikaa.
Vammaisuus voi herättää pelkoa tai hämmennystä. Siitä ei tulisi turhan herkästi kenenkään loukkaantua eikä provosoitua, sillä ihmisluonnolla tuppaa olemaan taipumus vierastaa itselleen tuntemattomia asioita. Annettakoon se siis anteeksi. Tärkeää on, että puhutaan asioiden oikeilla nimillä ja ihmiset, joilla on vammoja tai sairauksia ovat valmiita puhumaan ja jakamaan tietoa omasta sairaudestaan.
Esteetöntä tilaa vai esteettömämpää mielentilaa?
Molempia tarvitaan, mutta esteettömän mielentilan löytämisen aika on nyt. Katseet kiinnittyvät armotta rakenteellisen esteettömyyden epäkohtiin, mutta kuinka moni sitä tarvitseva tai esteettömyyden kanssa muuten tekemisissä oleva pysähtyy miettimään sitä, miten asenne vaikuttaa saavutettavuuden kokemiseen? Sillä nimittäin on erittäin merkittävä rooli. Jokaiselle on varmasti tuttua tunne siitä, että tekee mitä vain kokeakseen tai saavuttaakseen jotain itselleen tärkeää. Puhutaan tahtotilasta ja uskokaa tai älkää, se toimii myös fyysisten esteiden ylittämiseen. Tahtotila ja ajattelutapa ovat suoraan yhteydessä siihen, miten asiat koetaan.
Annan esimerkin; Rakastan vanhoja miljöitä, kuten maalaisromantiikkaa tihkuvia pitäjiä ja kauniin koristeellisia kartanoita, mutta kuinka moni niistä on esteetön? Voin kertoa, ettei kovin moni. Oikeutettua näille rakennuksille on, ettei niissä aina voida toteuttaa esteettömyyttä priimaluokassa. Haluan kuitenkin nähdä ne kartanot muutenkin kuin julkisivultaan käsin, vaikka tiedän etten sinne pyörätuolilla pääse. Tällöin tahtotila ohjaa. Toiset voivat ajatella; ”ei sinne voi mennä, kun on portaita eikä ole ramppeja” jos et haluaisi muutenkaan mennä niin ok, mutta jos haluat, älä anna ajatuksiesi rakentaa esteitä vaan punnitse
mahdollisuuksia ja hyödynnä luovuutta. Vinkki portaiden ylittämiseen: Kaverin tai tutun reppuselkään, tai syliin hop! Voi pyytää apua muilta ihmisiltä, jotka voivat nostaa erikseen pyörätuolin ja sitten käyttäjän yhdessä tutun avustajan kanssa.
Esteetön mielentila on in ja mahdollisuuksia luo meistä jokainen joka päivä, niin halutessaan.Tämä pätee niin työelämässä kuin elämässä ylipäätään!
Esteettömämpiä mielentiloja toivottelee: Emilia
Mainion Asenteen maailma! 