Vehreä metsä, pitkät peltoaukeat ja maalaistalot, jotka oli asutettu hajan saivat hymyn nousemaan kasvoille. Auton ikkunassa vilisi puita ja edessä näkyi mutkainen pikku hiekkatie.Tiesin, kohta ollaan perillä.
Tänään olo oli innostunut ja odottava, sillä ei ollut mikä tahansa päivä. Tarkoituksena oli hypätä tähtitaivaan alle nukkumaan. Olin katsastamassa sitä miten se mahdollistuisi parhaiten pyörätuolin kanssa liikkuvalle, yhteistyössä Kommeen Kurjen kanssa, joka tarjoaa puumajoitusta Sastamalan idyllisissä maalaismaisemissa.
Luontoäidiltä sylillinen mahdollisuuksia meille kaikille
Itse apuvälineiden käyttäjänä ja luontoa rakastavana ihmisenä olen oivaltanut monia seikkoja. Ensinnäkin sen, että on se vaan niin että pitää hypätä maastopyörätuoliin, jotta voi nähdä asioiden kasvavan ja haistaa kesää syleilevän metsän tuoksun nenässäni. Toisekseen myös sen, että juurakoiden pitää tuntua pyllyn alla ja maaston kaltevuus erot saavat aikuisenkin leikkimielelle. Mikäs sen hauskempaa, kuin mutkitella pikkupolkuja ja laskea polun korkeimmista kohdista alas. Yhtä avoimin mielin ja mitään ennakko edellytyksiä esteettömyydelle asettamatta lähdin katsastamaan tentsile puumajoitteen mahdollisuuksia pyörätuolin käyttäjälle. Ainoa ja tärkeimmäksi kokemani työvälineeni katsastuksella oli asenne ja mielen tarjoamat mahdollisuudet. Halusin myös, että usein haasteeksi koettu esteetön wc – tila luonnon helmassa on tällä kertaa elämys ja siirrettävä sellainen. Siirrettävä esteettömäksi muotoiltava wc olisi mainio ratkaisu, sillä usein elämys voi jäädä kokematta wc -n puuttumisen vuoksi. Ei enää, perustarpeet ja elämykselliset edellytykset mahtuvat nyt samaan lauseeseen.
Selvää on, että luonto asettaa omat vaatimuksensa myös esteettömästi luonnossa liikkuvalle ja niitä tulee kunnioittaa. On oltava valmis siihen, että kylmä puree välillä korvasta ja välillä se nipistelee jalkapohjassa. On iloittava puskapissailun mahdollisuudesta ja pestävä kätensä pesuvadissa. Sisäsiistiä vessaa hanavedellä luontoäidin helmoihin en rakentaisi.
Kunnioittaisin luontoäidin helmojen maanläheisiä sävyjä ja heitä, jotka ovat metsissä vierailleet.
Hyppäisin kenen tahansa retkeilijän housuihin. Silloin satsattava välineisiin ja varmistettava että kanssa liikkujalla on riittävät taidot hallussaan. Avustajien perehdytys on merkittävässä roolissa ja sen voi toteuttaa yhteistyössä palveluntuottajien kanssa.
Kurjen laulua yöttömässä yössä
Käsillä oli toinen kokonainen yö luonnon helmassa sitten lapsuusvuosien jälkeen. Myönnettäköön että jännitti hyvällä tavalla. Tentsile oli laskettu puusta noin 90 cm korkeuteen maasta katsoen ja se odotti jo nukkujaa. Näköala puiden välissä oli pysäyttävä. Järven rantaviiva katosi pellon pientareeseen ja kuljetti katsojansa aistimaan metsän asukkien elämää. Välillä lauloivat kurjet ja välillä hiiri taisi rapistella puun katveessa odottaen evästä.
Iltanuotiolla nautin tulen lämmöstä ja yrttiteestä ja horisonttiin kadoten kurjet toivottivat hyvää yötä keskiyön aikaan. Oli aika hypätä merinovillakerrastoon ja avustajat kaksin nostivat minut tentsilen reunalle istumaan. Tähtitaivaan avatessa äärettömyyden rajaa oli aika kuulla hiljaisuutta. Yö laski harsonsa tentsilen ylle ja riippuvat puun oksat piilottivat meidät yön syliin.
Tämän kauneuden voivat kokea kaikki- kun mieli on rajoittamaton.
Mainion Asenteen maailma! 