Tampereella mahdollisuudet laajenevat koko ajan esteettömien luontoelämysten osalta. Yksi näistä kohteista on Tohlopinjärven suometsään vastikään rakentunut 300m reitti, joka tarjoaa luonnonrauhaa lähellä kaupunkia. Enää reitillä ei ainoastaan liikuta luontoäidin helmassa. Nyt kaikki pääsevät myös tekemään. Polulle on rakenteilla esteetön kalastus- ja näköalapaikka. Retkeilyalueita kunnostettaessa tai niiden suunnitteluvaiheessa on tärkeää huomioida esteettömyys kokonaisvaltaisesti. Merkittävää on ymmärtää myös, kuinka fyysistä ympäristöä tehdään kaikkien ulottuville myös tietouden lisäämisen, avustamisen ja luovien ratkaisujen kautta
Avoimella asenteella ja apuvälinein luodaan kokonaisia elämyksiä
Apuvälineiden käyttäjän luontoelämyksissä nousee esiin luovuus. Tulee huomioida pitkälti samoja seikkoja, kun jaloin matkaa taittavan luonnossa liikkujan. Asianmukaiset varusteet on ykkösjuttu. On se vaan niin että pitää hypätä maastopyörätuoliin, jotta voi nähdä sienten ja marjojen kasvavan ja haistaa syksyä syleilevän metsän tuoksun nenässään. Apuvälineillä liikkuvan on hyödyllistä herätellä luovuuttaan uteliaasti ja kysyä itseltään “Millaisin tarpein pärjätään kun kyläillään luontoäidin luona?” Tärkein työväline mahdollisuuksien näkemiseen on rohkeus ja tahto nähdä kaikki se mitä luonnolla on meille tarjota. Onnistumisia tarjoaa myös oivallukset , joilla on mahdollista luoda itse itselleen esteettömyyttä miettien toimivia ratkaisuja. Sellaisia voivat olla esim. kivet pinottuna makkaratikun alle keventämään makkaratikun painoa ja näin mahdollistetaan itsenäinen retkiruokailu kokemus heille, joille painavan retkeilyvälineen käyttäminen on haasteellista.
Keskeinen kysymys onkin pitääkö kaiken tapahtua standardien sisällä? Mahdollisuuksiin, itsensä likoon laittamiseen ja onnistumisiin ne eivät ole välttämättömiä. Onnistumisten kokeminen ja oivallukset esteettömyydestä yhdessä palveluntuottajien kanssa ovat niitä palkitsevimpia hetkiä. Monilla saattaa olla taustalla asiakkaan negatiivinen kokemus, joka on saanut miettimään kykeneekö tarjoamaan mahdollistavaa palvelua. Tällöin on tärkeää ajatella kokonaisuutta. Kokonaisuuden kannalta hyödyllisempää on keskittyä ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Miten esteettömiä palveluita käyttävä asiakas voi itse vaikuttaa siihen että palvelua voidaan kehittää? Asiakkaan tulee kertoa tarpeistaan ja olla oikeasti halukas tekemään asian mahdolliseksi. Palautetta antaessa kannattaa miettiä antaako sen rakentavasti? Yksittäinen esteettömyyden puute ei kerro sitä, että palveluntuottaja ei haluaisi palvella. Ennemmin se on viesti tiedontarpeesta, rajallisesta resurssista tai muusta inhimillisestä syystä.
Ollaan avoimia yhteistyölle ja luodaan luovan rohkeasti uusia mahdollisuuksia Tampereelle!
Mainion Asenteen maailma! 